AR-workshop etämaailmassa

AR-workshop etämaailmassa

Kuinka suunnitella yhdessä, kun COVID-19 varjostaa vallitsevaa aikaa eikä fyysisiä kohtaamisia suositella? Tämän kysymyksen eteen jouduimme, kun olimme sopineet workshopin maaliskuun loppuun, ennen kuin koronavirus oli saanut vallan yhteiskunnasta. Workshoppiin osallistui Digi-Salama-hankkeen projektipäällikkö Antti Liljaniemi, ClimbstationinTM omistaja Kaarle Vanamo, muutama XR-muotoilun opettaja sekä pari opiskelijaa, joiden on tarkoitus jatkaa AR-ominaisuuksien kehittämistä eteenpäin. Aiheena oli AR-mahdollisuuksien kartoittaminen Climbstation™-kiipeilyseinälle. Luonteva ratkaisu ongelmaan oli järjestää etäworkshop.

Minun vastuuni oli valmistella ja vetää workshop. Olin kevään aikana tutustunut Climbstationiin™ syventymällä erityisesti laitteen käytön luonteeseen ja seinän kilpailijoihin sekä perehtynyt AR-teknologioihin. Tästä syystä kerroin lyhyesti osallistujille workshopin alussa, että mitä AR oikeastaan on ja kuinka laajaksi sen määritelmä voi venyä:

AR voi kattaa aistikokemuksia myös laajemmin, joten kyse ei ole pelkästään esimerkiksi sovelluksen ja reaaliaikaisen maailman yhdistämisestä. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi tuulikoneen yhdistäminen kiipeilyseinän läheisyyteen lisäämään tunnetta sääolosuhteista, voidaan laskea AR:n piiriin.

Aiheen pohjustuksen jälkeen pidin osallistujille lämmittelyharjoituksen, jonka tavoitteena oli irrotella, vapauttaa ajattelua sekä saada entuudestaan toisilleen vieraat osallistujat rentoutumaan. Lämmittelytehtävänä oli keksiä uusia käyttötarkoituksia vessapaperille. Ja miksi otin juuri vessapaperin lämmittelyn ytimeen? No tietenkin siksi, että se oli sillä hetkellä yksi päivän polttavimmista puheenaiheista ja uskoin sen viihdyttävän osallistujia edes vähän.

Workshopin alussa voi lämmitellä esimerkiksi pohtimalla porukalla uusia käyttötarkoituksia vessapaperille.

Workshopin pääharjoitus oli mukaelma Design Sprintin 8-UPS-harjoituksesta. Workshopin ohjeet olivat seuraavanlaiset:

Annoin osallistujille kysymyksen, johon oli tarkoitus löytää vastauksia harjoituksen aikana. Kysymys oli seuraava: “Mitä AR-mahdollisuuksia voitaisiin käyttää Climbstationin^TM kanssa?”
Pyysin osallistujia ottamaan esimerkiksi yhden PowerPoint-dian ja jakamaan sen kahdeksaan yhtä suureen ruutuun. Jaoin samalla omaa näyttöäni ja näytin ruudukosta esimerkin.
Kerroin, että yhtä ruutua kohden käyttäisimme aina 1,5 minuuttia aikaa, minkä jälkeen siirrytään seuraavaan. Tätä toistettiin niin kauan, kunnes jokaisessa ruudussa oli idea.

Ohjeistin, että tavoitteena on kirjoittaa yksi annettuun kysymykseen vastaava idea. Painotin, että tarkoitus on kiteyttää ja tiivistää idea, jonka vuoksi idean tuli mahtua yhteen ruutuun. Huomautin myös, että tavoitteena mahdollisimman kritiikitön ajattelu ja kannustin, että olisi hyvä antaa ajatusten lentää.

Kun ensimmäinen vaihe harjoituksesta oli tehty, pyysin osallistujia palaamaan ideoihinsa ja valitsemaan niistä kolme mielestään parasta ideaa. Kävimme jokaisen valitut ideat yhdessä läpi siten, että yksi henkilö esitteli kolme ideaansa, minkä jälkeen niistä keskusteltiin. Ideoiden läpikäynnin yhteydessä kirjasin hyviksi todetut ja toistuvat ideat yhdelle dialle. Näistä jäljelle jääneistä aihioista oli agendana löytää yhdestä kolmeen ideaa, joita olisi mahdollista jatkojalostaa sekä ne olisivat toteutettavissa hankkeen puitteissa. Toisin sanoen workshop rakentui siten, että ensin tavoitteena oli jopa ampua ideoita yli, jotta harjoituksen lopussa voitaisiin tuoda lennokkaimpia ajatuksia takaisin maanpintaan synnyttäen realistisia mutta innovatiivisia mahdollisuuksia.

Ideoita nousi haamukiipeilijästä maisemakiipeilyyn. Pidetyimmistä ajatuksista oli kuitenkin hahmotettavissa kaksi linjausta: ääniohjaus sekä kiipeilyn pelillistäminen. Nämä nostettiin kahdeksi mahdolliseksi teemaksi, joita tullaan jatkamaan Digi-Salama-hankkeen puitteissa.

Tyypillisesti workshopit pidetään siten, että osallistujat ovat saman katon alla, mutta haastava aika pakottaa mukautumaan olosuhteisiin. Pitämäni workshop kuitenkin osoitti, että suunnittelu ei ole mahdotonta etänä edes toisilleen tuntemattomien ihmisten kesken. Parhaillaan puhutaan paljon ”uudesta normaalista” ja kenties se tarkoittaakin mahdollisuutta työskennellä yhdessä, vaikka ei kokoonnuttaisi aina fyysisesti yhteen.