Kobotti - kiva työkaveriko? Kokemuksia kobottien kanssa tehdystä yhteistyöstä

Kobotti - kiva työkaveriko?

Kokemuksia kobottien kanssa tehdystä yhteistyöstä

Moni meistä on kuullut väittämän, miten robotit vievät meiltä työt ja hoitavat tulevaisuudessa kaiken, jolloin meidän ei tarvitse kuin lekotella. Tämä ei ole totta, mutta uskomus on kasvanut vahvaksi. Uskon, että kobotiikka voisi olla loistava keino lievittää näitä uskomuksia.

Kobotti on yhteistyörobotti, joka työskentelee ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa. Se tekee ihmiselle tylsät ja tympeät toistuvat työt ja jättää ihmiselle ne mielekkäämmät ja vaativammat tehtävät, jossa henkilön lahjat pääsevät arvoiseensa käyttöön. Ovatko kobotit vaarallisia, kun teollisuusrobotithan ovat jopa tappaneet ihmisiä? Eivät ole, sillä nämä pienet kobotit on suunniteltu nimenomaan turvallisuus edellä ja jos kobotti kohtaa pienenkin vastuksen liikeradallaan, se pysähtyy turvallisuussyistä.

Itse en ole työskennellyt kobottien kanssa linjastolla, mutta opintojen aikana olen päässyt tekemisiin kahden erilaisen kobotin kanssa. Molemmat ovat olleet käsivarsimallisia kobotteja, jotka siis jäljittelevät ihmisen kättä. Eniten kokemusta minulta löytyy Universal Robotsin UR3-mallisesta kobotista, joka on yksi markkinoiden pienimmistä ja mielestäni söpöimmistä koboteista. Toinen kobotti, jonka kanssa olen joutunut tekemisiin, on ABB:n YuMi.

Pieni yllättäjä – UR3

UR3 on yksikätinen, kuusinivelinen kobotti, joka jaksaa nostaa 3 kg:n taakkoja ja yltää noin puolen metrin päähän itsestään. Tämä pikkuinen sisupakkaus yllättää iloisesti joka kerta, kun hänen kanssaan saa olla tekemisissä. Ohjelmoiminen onnistuu tietokoneavusteisesti, käsikonsolilla tai käsin opettaen. Viimeisin vaihtoehto on suosikkini, sillä se on helppoa ja nopeaa. Sen avulla saa nopeasti tuloksia aikaan. Toki tarkkoihin töihin suosittelen hybridimenetelmiä eli esimerkiksi käsin opetusta ja tietokoneavustusta.

UR3 avaamassa laitteen kantta

Kaksi kättä tie kätevyyteen? – YuMi

Toisena kosketuksen kobotiikan saloihin sain kokea ABB:n YuMin kanssa, joka on kaksi- tai yksikätinen kobotti. Sen käsivarressa on seitsemän liikkuvaa niveltä poiketen suuresti muista markkinoilla olevista koboteista. YuMi pystyy yhdellä kädellä nostamaan 500 g painoa, mutta tarttujan painaessa 250 g ei voimaa enää ole käytettäväksi kuin 250 g. YuMi on ihmismäinen kahden kätensä kanssa, ja onkin harmillista, että kyseinen kobotti ei ole saanut päätä ja kasvoja hartioilleen.

YuMi yrittämässä avata laitteen kantta

YuMi ei kuitenkaan herätä minussa positiivisia tunteita. Kobotti on varmasti oikein näppärä poimimaan ja lajittelemaan pieniä asioita linjastolla, mutta minun käyttötarkoituksessani tämä kobotti aiheutti vain päänvaivaa. YuMia voi ohjelmoida aivan samoilla vaihtoehdoilla kuin UR3:a, ja Digi-Salama projektissani käytin käsin ohjelmointia myös YuMin kanssa.

Tästä kobotista on tehty yliturvallinen. On hienoa, että kädet on pehmustettu ja kobotti pysähtyy pienestäkin vastuksesta, mutta liiallinen turvallisuus usein haittaa työntekoa. YuMin olisi pitänyt työntää kahvaa itsestään poispäin ja vapauttaa tällä tavalla lukitus, mutta turvajärjestelyn vuoksi kobotti ei tehnyt sitä vaan meni aina turvatilaan, kun se kosketti kahvaa. Ei kovin kätevää minun mielestäni. Turvatoiminnot olisi varmasti pystynyt ohittamaan, mutta silloin kobotti ei enää olisi ollut kobotti vaan turvallisuuden näkökulmasta robotti.

Kobotiikka tulee valtaamaan alaa tulevaisuudessa yhä enemmän, kun huomataan, kuinka kätevää ihmisen ja kobotin yhteistyö on. Uskon kuitenkin, että nämä veikeät pienet apulaiset saavat sympatiat puolelleen helpommin kuin robotit, sillä nämä kaverit eivät vie työpaikkoja vaan vapauttavat ihmisiä raskaista ja tympeistä työvaiheista. Parhaimmillaan uskon muidenkin löytävän kobotista hyvän työkaverin, jonka kanssa on ilo tehdä töitä.